03:30

Katso peiliin ja näe kaikki mitä vihaat
Sulje silmäsi ja näe kaikki mitä pelkäät
Olet yksin ja omasi on maasi
johon olet haudannut kaikki rakkaasi

Sillat on poltettu aikaa sitten
jäljellä enää saari erakoitumisen

Kuusi kaatuu metsässä
vaan ei kukaan sen huutoa kuule
Tuuli repii juuretkin irti
Jäljelle jää vain kuoppa ja kivi

Peilissä hymyilevät huulet
Niiden takana mätänevä hammasrivi

4:49

Väsyneet ylikierrokset
sekoittavat päivät toisiinsa
Juokset samojen varjojen perässä
törmäten aina samaan tuulimyllyn seinään
Pilvet taivaalla liikkuvat sinusta huolimatta

Seuraa niitä
mutta älä ole sokea
Jarruvalojen meri odottaa jokaisen mutkan takana
Luovi ruuhkan läpi ja palaa lapsuuteen
Onkimaan laiturin päähän kesäiltana

04:36

Milloin rakkaudesta tuli rajoite
ilman ääriviivoja
Elämäni mustin haaste
Sinun kasvosi vain satuttava haave
Unen äänet
punainen vaate
Kierre päässäni
sano hyvää huomenta

2:12

Paperi täynnä puhumattomia sanoja
Käyttämättömiin tilaisuuksiin kadonneita lauseita
Turhaan opituilla kielillä

Tekosyiksi vääntyneitä säkeitä
Väärään vuodenaikaan kirjoitettuna
Koskaan ei ole oikea aika puhua

Kun kirjoittaja ei edes ymmärrä itseään
On vaikea esittää neroa
Pelkurin rooli on helpompi omaksua

Jos vain uskaltaisi kuunnella itseään
Voisi vihdoin nielaista paperin
Ja antaa huulten muodostaa sanat vuorostaan

Ehkä silloin seuraavan kerran
Kun vastaan tulee ihminen
Ei enää jää yksinäisenä katsomaan perään

Kuiskaus

Mitä se meistä tekee
kun emme halua kuunnella toisiamme
Pelkästään tarve saada suunsa avattua
ajaa eteen päin

Vuoro toisensa perään
aina vain uusi
En ymmärrä teitä, et ymmärrä minua
Lopulta huudamme, kunnes hukumme

Musta valkoinen harmaa maa
makaa sylissäni koskematta
Turtuneessa mielessäni
kylmän ja kovan tuoksu

Anna minulle yksi vastaus
Hoito kierteelle kielessäni
Löydä hukkunut Atlantis
Hengitetään elämää

Korvia ehkä paleltaa
mutta suussa on aina lämmin
Puhalla haavoihini parannus

Musta valkoinen harmaa maa
Makaa sylissäni, koskematta.

00:30

Katso minua
Ennen et pääse
Ei kai sinulla niin kiire ole
ettetkö jaksaisi kiinnostua

Olen tässä
Avoimena, riisuttuna
Rehellisenä

Katso silmiini
Ennen en päästä
Katsettani taas harhailemaan

Harvoin olen näin rohkea
ymmärräthän
Hetkikin riittää
Jos ei muuten

Kohta taas vedän
huolettomuuden varjon päälleni
ja jatkan matkaa
Jos vain päästät

23:47

Olen menettänyt kaiken
jäljellä on enää tyhjyys
Keskellä pimeyttä ainoa valopiste
on hennosti lepattava perhonen
Valkoinen, tuttu, turvallinen
Niin kaukana, ettei käsi kosketa
niin lähellä, että sydän sen tuntee
Pääkallot siivissään
se johdattaa minut valoon ja häviää
Enkä enää pelkää
löydettyäni oppaan pimeään

18:10

Selkäkipu
ruosteinen raide
Matkan tuntu ja haju
Hien ja hajuveden yhdistelmä
ilmastoinnilla ja ilman

Kolina, itkevä lapsi
äänet vievät eteenpäin
Minne vain, mistä vain

Ja kun olet perillä
matka vasta alkaa
Vaeltajan jalkoja särkee
mutta ne ovat kestävämmät
kuin tallaamansa tiet