maanantai 28. lokakuuta 2013

04:36

Milloin rakkaudesta tuli rajoite
ilman ääriviivoja
Elämäni mustin haaste
Sinun kasvosi vain satuttava haave
Unen äänet
punainen vaate
Kierre päässäni
sano hyvää huomenta

2:12

Paperi täynnä puhumattomia sanoja
Käyttämättömiin tilaisuuksiin kadonneita lauseita
Turhaan opituilla kielillä

Tekosyiksi vääntyneitä säkeitä
Väärään vuodenaikaan kirjoitettuna
Koskaan ei ole oikea aika puhua

Kun kirjoittaja ei edes ymmärrä itseään
On vaikea esittää neroa
Pelkurin rooli on helpompi omaksua

Jos vain uskaltaisi kuunnella itseään
Voisi vihdoin nielaista paperin
Ja antaa huulten muodostaa sanat vuorostaan

Ehkä silloin seuraavan kerran
Kun vastaan tulee ihminen
Ei enää jää yksinäisenä katsomaan perään