Paperi täynnä puhumattomia sanoja
Käyttämättömiin tilaisuuksiin kadonneita lauseita
Turhaan opituilla kielillä
Tekosyiksi vääntyneitä säkeitä
Väärään vuodenaikaan kirjoitettuna
Koskaan ei ole oikea aika puhua
Kun kirjoittaja ei edes ymmärrä itseään
On vaikea esittää neroa
Pelkurin rooli on helpompi omaksua
Jos vain uskaltaisi kuunnella itseään
Voisi vihdoin nielaista paperin
Ja antaa huulten muodostaa sanat vuorostaan
Ehkä silloin seuraavan kerran
Kun vastaan tulee ihminen
Ei enää jää yksinäisenä katsomaan perään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti